Rakuunat ja raivaajat

Teos ei ole kuitenkaan luonteeltaan sukututkimuskirja, vaan kertomus ihmisten arjesta, iloista, suruista, työstä ja opiskelusta. Tarinan lähtöpiste on Tuomolan 245 vuotta vanha sukutila, jonka rakuuna Jaakko Forsman (s. Hoppengren 1738) perusti 1774 Jaaran erämetsiin Kiikoisiin, nykyiseen Sastamalaan. Moni alkusuvun mies taisteli rakuunana Ruotsi-Suomen ruotuväkiarmeijan sodissa Baltiassa, Pommerissa, Venäjällä tai Norjassa ja raivasi torpparina maitaan. Suomalaiset torpparisotilaat ja siviilit kantoivat raskaat seuraukset Ruotsin aloittamista sodista.
Miten ennen asuttiin, uskottiin, toivottiin ja selvittiin? Millaista oli perustaa uudistorppa korpeen 1774 ja kuinka se laajeni kruununtilaksi ja perintötilaksi? Hoppengren–Tuomolan -rakuunasuku herättää historian henkiin. Kiehtova tarina vie lukijan Sastamalasta rakentuvaan Tapiolaan sekä Turkuun, Lohjalle, Orisbergin kartanoon, Fiskarsiin ja aina Penedon utopiayhteisöön Brasiliaan asti.
Teos esittelee Ikaalisten dramaattiset surmakinkerit 1914, joissa kuusi henkilöä kuoli ja 40 sairastui, Tyrvään suurmiehen Antero Wareliuksen työn, Kiikoisten murteen sekä Lauttakylän yhteiskoulun vaiheita 1900-luvun puolivälissä. Teoksen päähenkilön Kyllikki Tuomolan koulutoveri Lauttakylässä oli Tellervo Kankaanranta (myöh. Koivisto). Kirja vertailee Kyllikin ja Tellervon elämänvaiheita ja ottaa kantaa pappilassaan tyttöjä piinanneen tuntiopettajan ja kappalaisen toimiin ja tämän muotokuvaan Huittisten seurakuntatalon seinällä. Teos vahvistaa Koiviston kuvaamat ikävät koulukokemukset.