Noopeli – suomalaisen palkinto

Kirjailija Penni Markkasen romaani kertoo omalla sujuvalla tyylillään fiktiivisen Peuhkuristen sukutarinan. Eletään Suomen ”rakennusvuosia” 1900-luvun alkupuoliskolla, jolloin elämä oli ankaraa työtä ja ilot etsittiin pienistä asioista. ”Väinö keräsi vihkot mukanaan tuomaansa matkalaukkuun. Otti eväsrepun mukaansa ja lyhyin askelin, taakseen katsomatta, laskeutui osin umpeen kasvanutta polkua kohti rannalla olevaa saunaa. Sinne käveli Väinö. Laittoi saunakammarin takkaan valkean ja vietti sen yön vihkojensa parissa. Muisteli sukunsa tarinaa: Isoukki oli kuollut Amerikan kaivokseen. Ukki rakennellut Sortavalan, kokenut nuorena kapinan, vahvistanut Suomen puolustusta bunkkerimestarina. Menettänyt ainoan poikansa suurvaltaa vastaan käydyssä tappelussa. Joutunut lopulta siirtolaisena Kannonkosken karuille maille. Luonut sinne lopulta kodin, raivannut pellot ja kukkamaat. Nyt kaikki jo rapistuneet, tyhjillään. Paljon oli ukki nähnyt ja kokenut. Matkasaarnaajan naimapuuhat ja varojen keruun. Loimolan kartanon raikkaat juhlat ja erikoisemmat hautaanpanijaiset. Mehtäkolohvit, maahisten karkottajaiset ja porvarikolhoosin siantappajaiset. Kuunnellut appiukkonsa juttuja Leninin oppilaan, tosi punaisen MustaMatiaksen touhuista. Vaikka mitä” ”Noopeli” kokoaa yksittäisistä kertomuksista jouheasti etenevän, yllättäviä käänteitä sisällään pitävän Peuhkuristen sukutarinan, jossa ilot ja surut vaihtelevat. Hersyvää kerrontaa ja uutta historian tulkintaa pilke silmäkulmassa. ”MustaMatias oli mitä sopivin sopuli vastaamaan Sortavalan vapauttamisesta, kun oikea hetki koittaisi. Sosiaalidemokraatti ja ison porvarin luottomies. Kukaan ei voisi kuvitella, että sen paidan sisässä asusti suuri viha vanhaa valtaa ja porvarien herrainelämää vastaan. MustaMatias oli Tampereelta katsottuna agentti 001. Lupa luottaa…”