Jaana Laamasen sotakirjat, bundle sisältää 3 kirjaa

Mäntylät kuudessa sodassa:

Jatkosodan aikana Suomesta loppuivat miehet. Vuonna 1925 syntynyt Toivo (Topi) Mäntylä sai kutsun 17-vuotiaana viestikoulutukseen Santahaminaan huhtikuussa 1943. Syvärin taa tuli lähtö tammikuussa 1944. Topin sotapalvelus oli alkanut 14-vuotiaana talvisodan aikana kuljetus- ja vartiointitehtävissä suojeluskunnassa. Suojeluskuntapoika hänestä oli tullut isä-Jussin mukana jo 7-vuotiaana.

Viestimies Mäntylän yksikkö oli Kaarlo ”Kylmä Kalle” Heiskasen 11. Divisioona, Viestipataljoona 32. Syyskuussa 1944 tuli aselepo. Lapin sota vei Topin Enontekiölle, jossa he joutuivat saksalaisten kranaattituleen. Mäntylä saatiin ”kursittua kasaan” ja sodassa ollut mies kutsuttiin puoleksi vuodeksi varusmiespalvelukseen Kontiorantaan. 20-vuotiaana, kesällä 1945, Topi palasi kotitilalle Jämsään. Naapuriin oli tullut evakkoperheensä mukana muuan valkjärveläisneitonen…

Toivo Mäntylän isä, jääkärivaravääpeli Johannes (Jussi) Mäntylä (1896‒1962), sai komennuksen Schaumanin pataljoonaan ja osallistui konekiväärijoukkueineen huhtikuussa 1918 Tampereen ja Kämärän valtauksiin. Vapaussotureille Suomen sisällissota oli vapaussota. Ensimmäisen sotansa Mäntylä oli sotinut vuonna 1916 Jääkäripataljoona 27:n riveissä ensimmäisessä maailmansodassa. Mäntylä oli mukana Simon kahakassa joulukuussa 1916 ja Petsamon retkellä keväällä 1920.

Talvisodan ajan Jussi Mäntylä toimi suojeluskunnan aluepäällikkönä Pohjois-Hämeessä, jatkosodassa hän palveli jo ikämiehenä konekiväärikomppanian päällikkönä Aunuksen Heimosoturipataljoonassa. Hän osallistui myös asekätkentään. Jussi Mäntylä oli Härmän jääkäreitä, maanviljelijä, ammattisotilas ja alaisilleen Mäntylän Jussi.

Sotasiskokset Kannakselta:

Sota merkitsi sen ajan lapsille ja nuorille pelkoa, hätää, häpeää, surua ja ikävää. Kuitenkin, tunteiden näyttämisen hillitsemistä pidettiin vahvuutena, lapsilta vaadittiin ”aikuismaisuutta”, ja heille sysättiin paljon vastuuta. Muun muassa näitä tuntoja ja kokemuksista on tallentanut FT Jaana Laamanen, Tampereella asuva, muistitiedosta kiinnostunut tutkija. Sotasiskokset Kannakselta on maitolaiturimaisteriksikin kutsutun kansatieteilijän kuudes muistitietopohjainen tietokirja, kahden kovia kokeneen evakkoperheen selviytymistarina.

Kirjan päähenkilöinä ovat kivennapalaisen Nikkasen maanviljelijäperheen tyttäret Saimi (myöh. Saima 1929‒2017) ja Senni (1921‒2013) sekä viipurilaisen Vainikan työläisperheen tyttäret Eeva (synt. 1939) ja Maila (synt. 1936). Saimi Nikkanen oli kolmasti evakuoitu ja kolmella sankarihaudalla surrut. Kesäkuussa 1944 hän oli 14-vuotias, kun koti Kivennavan Rantakylässä oli jätettävä. Edessä oli lähes kolmen viikon ja noin 500 kilometrin kävelymatka ja perheen karjan ajaminen Karjalankannakselta Etelä-Savoon lottana toimineen Sennin kanssa. Nikkasten evakkomatka päättyi Etelä-Savon, Hauhon ja Hollolan kautta Kangasalle.
Vainikan perhe oli talvisotaa paossa Sääksmäellä. Jatkosodan päätyttyä Viipurin Sorvali vaihtui Satakunnan Nakkilaan. Vainikan perheellä kävi hyvä tuuri tämän evakkopaikan suhteen. Talvisodan evakkopaikassa ulkorakennus, johon Vainikat oli majoitettu, oli ollut niin kylmä, että Eevan vaipat olivat jäätyneet. Silloin Hanna-äiti oli päättänyt, että jotain on tehtävä, ja niin perheen tyttäret lähetettiin sotalapsiksi Ruotsiin.

Äyräpään Ärjy ja Äänisen Aleksandra:

Sotaveteraanit ovat hyvin iäkästä ja vauhdilla harvenevaa väkeä, mutta vielä löytyy heitä, jotka kykenevät kertomaan sotakokemuksistaan. Tätä ainutlaatuista aineistoa jahtaa muistitiedosta kiinnostunut tutkija FT Jaana Laamanen. Äyräpään Ärjy ja Äänisen Aleksandra on maitolaiturimaisteriksikin kutsutun kansatieteilijän neljäs muistitietopohjainen tietokirja. Siinä tiedonantajina ovat nyt 100-vuotias kolmen sodan veteraani Hämeenkyröstä ja 94-vuotias naispuolinen heimoveteraani Tampereelta.

Armas Koivisto (syntynyt 1918) palveli talvisodassa täydennysmiehenä jääkärieversti Matti Laurilan joukoissa Jalkaväkirykmentti 23:ssa ja on viimeisiä elossa olevia ”Äyräpään Ärjyjä”. Jatkosodassa ja Lapin sodassa Koivisto palveli muonittajana Laguksen Panssaridivisioonan esikunnassa. Kantakorttinsa mukaan sotamies Koivisto toimi myös taistelulähettinä, oman arvionsa mukaan lähinnä henkivartijana ja palvelijana, etenkin majureille Rasi ja Tuori. Tutuksi tuli myös Taipaleen vankileiri Metsäpirtissä.
Aleksandra Lazieva o.s. Karpina (syntynyt 1925) on isänsä puolelta karjalainen ja äitinsä puolelta venäläinen. Hän oli 16-vuotias kun suomalaissotilaat tulivat hänen kotiinsa Sungunniemellä, Äänisellä, marraskuussa 1941. Aleksandra hakeutui nälissään alue-esikuntaan ja palveli kolme vuotta Itä-Karjalan sotilashallintoa edeten keittiöapulaisesta tulkiksi ja kirjanpitäjäksi. Suurlahdessa hän tapasi myös tamperelaisen sotilaan, Tauno Uotilan. Sodan päätyttyä Aleksandra joutui KGB:n kynsiin suomalaisyhteyksiensä takia.