Kabareetakki

–Määkkö nää Öpnaksee? kysyy haalaripukuinen mies linja-autonkuljettajalta.

–Åh ja, vastaa kuski ja polkaisee Kameli-bussin liikkeelle elokuva teatteri Rexin takaoven luota. Rakentajat uuden suomalaisen varuskunnan työmaalle tulevat kaukaa. Ruotsinkieliset paikannimet ovat hankalia – Obbnäs on niitä vaikeimpia. Upinniemeä ei ole vielä keksitty.

Talon alakerta on tyrmäävän vihreä, kanslian toinen ovi johtaa putkaan. Asunnon varusteisiin kuuluvat pönttöuunit ja puuhella. Neuvostohuussi pihan perillä on järkytys, kaivoa ei ole. Tähän on konstaapelin perheen tyytyminen kesällä 1956, kun he muuttavat Neuvostoliiton palauttamaan Porkkalaan.

Hilulle ja Lululle meren äärellä asuminen on uutta. Täällä on tuulessa raikas suolantuoksu, aallot kohisevat ja pikkukalojen voi nähdä sujahtelevan kirkkaassa vedessä.

Lulu juttelee näkymättömän ystävänsä kanssa. Hilu tekee elämänsä ensimmäisen pidätyksen. Kaikki on erilaista kuin ennen – tavat, äänet ja arki.

Vainion bussin Turkuun tuoma helsinkiläinen Lo Farnedal (pseudonyymi) voitti Sotilaiden lapsia -kirjoituskilpailun 2017 ja saavutti kolmannen sijan Suomen Sukututkimusseuran järjestämässä Sukutarinat 2020 -kilpailussa.

’Sirpalesotilaat’ (2023) oli kirjoittajan amerikkalaisoperaattoreita käsittelevän trilogian ensimmäinen osa. ’Kabareetakki’ kertoo tekijän lapsuudesta Obbnäsissa, varuskunnassa, jota nykyään kutsutaan Upinniemeksi.