Pyöreä runotalo – elämän ajopuita etsimässä

Nykyistä elämänmenoa seuratessa, olen löytänyt sieltä myös paljon elämän kulkuun juuttuneita ajopuita, yllättävän paljon niitä löytyi myös itseltäni. Sentään vain tänä pienenä ihmisolentona, laitoin näistä pitkän elämäni ajopuista runoiksi nyt vain niin sanotut pelkät kuoret, sydänpuun jäädessä ajatuksiin, ehkä joskus viriteltäväksi, koskettaviksi tarinoiksi.

Kirjaani runoina pohdittaviksi jäivät kaikenlaiset elämäni murheet, kuten kysymys eutanasiasta, jopa ihmisen hulluus, elämän ihmeet, ystävyys, viha, rakkauden lahja, syvällinen sielun tuska ja kaikkea muuta merkillistä, aina sateesta aurinkoon. Unohtamatta kuitenkaan rakasta kansalliskoiraamme suomenpystykorvaa sekä sodat käynyttä suomenhevosesta. Murreilmaisuille on myös löytynyt tilaa, kuten karkauspäivälle Lapualta sekä puukoolle Kauhavalta.

Runoja on kertynyt silti pieneksi kirjaksi asti, eli pitkälle toistasataa kappaletta. Melkein kaikki omasta ympäristöstä, kuitenkin halusta ymmärtää, että aina sentään, toivo jää!

Runsaiden pöytälaatikkoon kerääntyneiden runojeni ollessa ilman mitään yhtenäistä teemaa, keksin niille tuon pyöreä runotalo -idean. Sen menneisyys liittyi vanhaan suureen maakauppiaiden omistamaan tuulimyllyyn. Myöhemmin se oli siivet poistettuna muunneltu heille viljamakasiiniksi, jolloin sinne myllyn sisustan pyöreille seinille oli muodostunut paljon huoneita ovineen. Nykyisen maailman elämää palvelemaan se oli saneerattu siistiksi kokonaisuudeksi.

Tällaisen mahdollisuuden keksittyäni päätin sisustaa tuulimyllyn omaksi pyöreäksi runotaloksi. Siinä sitä sitten riitti suunnittelua ja tuumaamista. Keksin laittaa jokaisen huoneen oveen teemaksi oman raameissa oleva taulun. Se kertoi kunkin huoneen sisällä myös olevien runojen sisällön. Nämä toistasataa tyhjää taulua olin ostanut ajat sitten huutokaupasta, enkä oikein tiennyt, mitä olisin niillä tehnyt, sekin asia nyt runotalossa järjestyi. Uskallusta vain, astukaa sisään ja tulkaa tutustumaan runotauluihin!